Lintuharrastuksen aloittaminen vaatii vain sen, että lähtee ulos. Yksi kerta ei vielä johda harrastamiseen, mutta kun lähtee toisen kerran, siinä on jo polun alku, sanoo kokenut lintuharrastaja ja satakuntalaisen lintuharrastamisen historiasta kirjan toimittanut Markku Saiha.

Jo 50-luvulla perustetussa Porin lintutieteellisessä yhdistyksessä linnuston suojeluasiat ja kartoitustoiminta ovat olleet aina vahvasti läsnä. Yhdistys on ollut myös perustamassa ylläpitämäänsä lintuasemaa Säpin saarella. Suomen 16 lintuasemalla tarkkaillaan muuttoa ja pesimälinnuston vaiheita sekä suoritetaan rengastuksia.

Alkuaikoina PLY:n jäsenistö koostuikin pitkälti biologeista ja muista työnsä tai opiskelunsa puolesta luonnon parissa toimivista. Nykyään lintuharrastus houkuttaa kaiken taustaisia ihmisiä.  Markku Saiha kertoo, että erityisesti nuoria, naisia ja perheitä näkyy yhä enemmän tapahtumissa ja liittyy myös jäseneksi.

Yhdistyksen tavoitteena ei kuitenkaan ole kasvattaa jäsenmäärää, vaan tuoda lintuharrastamista ja lintujen tarkkailua tutuksi suurelle yleisölle. Tähän liittyen on lähdetty kehittämään erilaista yleisölle avointa toimintaa.

– Pari vuotta on nyt toteutettu lintukävelyitä. Mallia on haettu maailmalta, tavoitteena on laskea kynnys mahdollisimman alas. Oppaat ovat paikalla ja mitään taustaa tarkkailulle ei tarvitse olla, jotta voi lähteä mukaan.

Yhdistys haluaa vaalia ekologista retkeilytapaa. Tapahtumia järjestetään myös Kirjurinluodossa ja Toukarissa, jolloin kaupunkialueeltakin on helppoa lähteä mukaan ilman omaa autoa. Kesälle PLY on kaavaillut ohjattuja polkupyöräretkiä. Ennen linturetkiä tehtiinkin kävellen ja pyörällä lähiluontoon.

– Ollakseen uskottava lintuharrastaja, ei tarvitse matkustaa Kuusamoon katsomaan lintuja. Yhdistyksen tehtävä on aktivoida lähiretkeilyyn. Meillä on paljon lintu- ja retkeilyosaamista ja seutukunnan tuntemusta, jota voidaan antaa muiden hyväksi.

Esteettinen havainnointi tukee ympäristömuutoksen huomaamista

Saiha korostaa, että lintuharrastus on tarkkailua. Bongaus on oma juttunsa.

– Bongaus ei liity perinteiseen lintuharrastukseen ja montaa minun tapaista perusharrastajaa kiinnostaa toinenkin puoli linnuista: esteettinen havainnointi, koska linnut ovat kauniita. Tällainen lintuharrastus ei lopu milloinkaan, koska aina on uutta nähtävää, hän sanoo.

Harrastuksen oi aloittaa lähtemällä ulos ja tarkkailemalla. Naakka tai talitiainen, niistä on jokaisen helppo aloittaa.

– Linnut on hyvä harrastuskohde – niitä on aina! Jos aloittaa 1.1. ja päättää opetella yhden lajin päivässä, vuoden aikana on jo opetellut lähestulkoon kaikki lajit, joita Suomessa voi tavata, Saiha sanoo.

Lintuharrastajilla on merkittävä rooli linnuston suojelussa. Pitkäaikaiset lintuharrastajat ovat voineet havaita, miten esimerkiksi laitumien häviäminen on lajistoon vaikuttanut. Monen alueen arvokkaaksi ja suojelua vaativaksi määrittelyä on edeltänyt vuosikymmenten säännöllinen lintujen tarkkailu, joka on antanut perusteet suojelulle. Esimerkki tästä on Yyterin Lietteet.

Tiedon kerääminen ja ympäristön tarkkailu on edelleen PLY:n tärkeä perusta, ja sitä palvelee myös uuden toiminnan kehittäminen ja harrastuksen pariin ohjaaminen.

– Mitä enemmän on linnuista kiinnostuneita, sitä enemmän se palvelee suojelutyötä!

Itselle sopivat välineet ruokkivat harrastamista

Porissa on huippu puitteet lintuharrastamiselle. Esimerkiksi 20-30 kilometrin pyörälenkillä pystyy kiertämään jo monta tornia.

– Missään ei Suomessa pääse niin vähällä niin hyville lintupaikoille, kun täällä.  Monessa paikassa voi tavata sata lintulajia vuodessa. Porissa se onnistuu näihin aikoihin päivässä. Esimerkiksi Tornien taistossa on yhdestä Yyterin alueen tornista muutaman tunnin aikana nähty 110 lintulajia.

– Jokamiehenoikeudet takaavat kaikille samanlaiset oikeudet, avoimet reitit ja tornit. Tämä palvelee myös ympäristötietoisuutta, Saiha korostaa.

Porin lintutieteelliseltä yhdistykseltä kysytään usein myös neuvoa harrastusvälineistön, kuten kiikareiden ja kaukoputkien hankintaan. Tästä syntyi hankeajatus. Yhdistys hankki Karhuseudun teemahankkeen kautta yleisökäyttöön optiikkaa. Erilaisia kiikareita ja kaukoputkia voi testata lintukävelyillä ja muissa tapahtumissa.

– Esimerkiksi kiikarit eivät saa olla liian köykäiset eivätkä liian kalliit. Kun saa kohdalleen välineet, se ruokkii kiinnostusta harrastamiseen. Meille on nyt pieni, mutta tarkkaan mietitty kattaus kokeiltavaksi, Saiha kertoo.

Porin kaupungin avustuksella on voitu hankkia yhdistykselle myös muunlaista rekvisiittaa. Esimerkiksi jokainen ensimmäistä kertaa tapahtumiin osallistuva saa muistoksi havaintovihkon.

Arvokas kulttuuri- ja luonnonperintö talteen

Saiha on toimittanut Porin lintutieteellisen yhdistyksen 60-vuotisjuhlajulkaisun, Linnut ja lintuharrastajat. Kirja kokoaa yksiin kansiin porilaista lintuharrastusperinnettä ja avaa myös sen merkitystä ympäristömuutoksen havainnoinnissa ja tutkimuksessa.

– Kirja on ollut meille ensisijaisesti kulttuuriasia. Olemme yhdessä monen yhdistyksen jäsenen kanssa koonneet yksiin kansiin tietoa ja kokemuksia, se oli iso ponnistus. Kirjaa ei ole tehty pelkästään omalle porukalle, vaan kaikille linnuista tai satakuntalaisesta luonnosta kiinnostuneille.  Se toimii eräänlaisena käyntikorttina, Saiha kertoo.

PLY on toteuttanut myös toisen Leader-hankkeen, joka keskittyi nimenomaan historiatiedon tallentamiseen. Hankkeella innostettiin ja koulutettiin harrastajia digitaalisen perinnetallennuksen osaajiksi, ja näin luotiin mahdollisuudet tallentaa katoavaa satakuntalaista lintu- ja luontoharrastuksen perintöä.

– Ympäristömuutos tulee esiin lintuharrastajan kautta – PLY:n jäsenistöllä on tästä aihepiiristä laajin tieto. On tuhansia dokumentteja, valtavasti aineistoa. Hankkeen avulla on luotu järjestelmä ja arkistointiohjeet, että arvokasta tietoa saadaan talteen. Kerätty arkisto on PLY:n oma, mutta yhteistyötä on tehty Satakunnan museon kanssa. Tämä on samalla arvokasta kulttuurityötä!

Valokuvaajanakin tunnettu Markku Saiha kertoo käyvänsä jonkinlaisella linturetkellä lähes joka päivä. Edelleen on opettelemista, ei tule valmiiksi koskaan, hän sanoo. Harrastus alkoi jo pikkupoikana sattumalta . – Hyppäsin parin aktiivisen vanhemman harrastajan mukaan silkasta uteliaisuudesta, kun halusin tietää, minne ovat kiikareineen menossa. Kuva: Kari Auvinen

Punarinta, tiltaltti, rantasipi – lintukävelyllä oppii havainnoimaan porukassa

Kello lyö kuusi vapunpäivän aamuna, ja noin 15 hengen joukko lähtee Porin Kirjurinluodon parkkipaikalta liikkeelle. Ollaan Porin lintutieteellisen yhdistyksen järjestämällä kaikille avoimella lintukävelyllä.

– Kannattaa mainita kaikista havainnoista ja kysyä rohkeasti lisää. Kaikki lajit ovat havainnoinnin arvoisia, kehottavat kävelyä vetävät vapaaehtoiset Aila Tarvainen ja Ari Rantamäki.

Paikalla on useampi uusi osallistuja, harrastus on kaikille rakas. Väkeä on saapunut muun muassa Ulvilasta ja Noormarkusta. Osa on aamun lintukävelyllä vasta aloittelemassa, monella on suunnitelmissa jatkaa sunnuntaita retkeillen ja lintuja tarkkaillen esimerkiksi Meri-Porissa.

Jokaisella on mukanaan kiikarit, osa valokuvaa, osa pitää kirjaa omista havainnoista. Osa katselee, osa kuuntelee. PLY:n vapaaehtoiset pitävät samalla kirjaa havainnoista eli tekevät laskentaa yhteisistä havainnoista ja eri lajien lukumäärästä. Kävelyn tulokset kirjataan BirdLifen Tiira-tietokantaan.

Ulvilalaiset Anne ja Samu Rantanen ovat kerrankin tulleet lintukävelyllä ilman lapsia. Tavallisesti 8- ja 6-vuotiaat ovat mukana. Samu Rantanen kertoo, että kiinnostus lintuharrastukseen oikeastaan heräsi esikoisen myötä.

– Hän oli todella kiinnostunut eläimistä ja lintukirjoja luettiin ahkerasti. Nyt sitä on jo itse innostuneempi retkillä, kuin lapsi, hän naurahtaa. Sekä Samulla että Annella on kiikarit mukana. Tällä hetkellä Rantasen perheessä säästetään omaan kaukoputkeen.

Eräs ensimmäistä kertaa lintukävelylle osallistuva kertoo asuneensa pitkään jokisuistossa, ja alkaneensa pari vuotta sitten ottaa selvää, kenen kanssa hän siellä oikein asustelee. – Tässä oppii kokeneemmilta vaikka mitä erityisesti lintujen havaitsemisesta, hän kiittelee lintukävelyä.

Mika Ikonen (vasemmalla) on Porin lintutieteellisen yhdistyksen aktiiveja, harrastamisen hän aloitti kuutisen vuotta sitten. Tarkkakorvainen harrastaja erottaa nykyään helposti lintuja äänestä.

– En minäkään mitään tunnistanut silloin kun aloitin, hän sanoo.

Eräs kertoo luonnossa liikkumisen ja lintujen tarkkailun olevan hyvää vastapainoa työlle. Hän on hankkinut kameran, jotta havaittuja lintuja olisi myöhemmin helpompi opetella tunnistamaan ja tarkistaa, mikä laji oli kyseessä. Myös erilaiset sovellukset auttavat etenkin äänien tunnistuksessa.

Päivi Rinne kerää havaintovihkoon lajeja, joita itse tunnistaa kävelyllä. Retkeily ja melonta ovat kuuluneet harrastuksiin jo pidempään, lintuharrastuksen pariin hän on ajautunut hiljattain. Hän sanoo, että lintukävelyt tukevat hyvin oppimista.

Västäräkki, punarinta, pikkutikka, tiltatti, mustarasta, naurulokki, telkkä, tiira, sinitiainen, meriharakka ja rantasipi! Kolmetuntisen lintukävelyn aikana havaittiin yhteensä 43 eri lintulajia.

Aila Tarvainen kertoo, että havaintotiedot levinneisyydestä ja pesinnästä ovat hyvin pitkälti vapaaehtoisten harrastajien varassa, kuten on monen muunkin eliölajin kohdalla. – Ilman harrastajia, jotka kirjaavat ylös havaintojaan meillä ei olisi tällaista tietoa Suomen linnuista ja luonnosta.

Lintukävelylle osallistuneiden vinkit, näin pääset alkuun lintujen tunnistamisessa!

• Hyvä lintukirja on kaiken a ja o.
• Kiikarit ovat hyvä perusväline lintuharrastajalle.
• Facebookissa toimii Opi tunnistamaan lintuja -ryhmä, jossa saa apua tunnistamiseen.
• Sovellukset (kuten Collins Bird Guide ja Birdnet) ovat lintukirjoja suoraan puhelimessa ja hyödyllisiä etenkin äänien tunnistuksessa.
• Kannattaa rekisteröityä BirdLife Suomen ylläpitämään Tiira-tietokantaan. Tiiran käyttäjä kirjaa havaintonsa sovellukseen, joka toimii sekä tutkimusta että suojelua hyödyttävänä materiaalina että henkilökohtaisena lintupäiväkirjana.
• Kannattaa aloittaa lintujen opetteleminen talvilinnuista. Etenkin äänien kohdalla. Aloittelijan voi enää keväällä olla vaikeaa erottaa kakofoniseksikin yltyvästä kuorosta yksittäisiä laulajia.

Kuvat Porin lintutieteellisen yhdistyksen lintukävelyltä 1.5.2022 (poikkeuksena Saihan henkilökuva). Jutun lähteenä käytetty myös Porin Lintutieteellisen yhdistyksen julkaisemaa teosta Linnut ja lintuharrastajat (toim. Markku Saiha, 2019).